Salasana lähetetään sähköpostitse.

Kun aletaan puhua oluesta, ei mitään termejä heitellä ilmaan yhtä helposti kuin lager ja ale. Se on varsin luonnollista sillä kaikki oluet kuuluvat jompaan kumpaan näistä kahdesta kategoriasta. Tosin termejä käytetään usein vääristä pohjatiedoista johtuen täysin väärin.

Vaikka isot panimot antavat helposti ymmärtää että kaikki lagerit ovat samanlaisia, ei se pidä paikkaansa. Lagereita on monia eri tyylejä, se vain usein unohtuu kaiken ylimääräisen mainospuheen alla. Vaikket olisikaan ammattilainen, löydät luultavasti helpommin itsellesi sopivia oluita kun tiedät lagerien ja alejen erot.

Tärkein ero näiden kahden oluttyypin välillä on hiiva. Lagerit valmistetaan pohjahiivakäymisellä ja alet pintahiivakäymisellä. Lagereiden käymislämpötila on vain 4-12 astetta kun taas alet käytetään yleensä 12-25 asteen lämpötilassa.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan ero on vain hiivassa, mutta toki muitakin vivahteita on hyvä huomoida. Lager-sana tulee saksankielen varastointia tarkoittavasta sanasti, mutta sillä tarkoitetaan samalla myös käyvän oluen varastointia kylmässä. Käymisprosessiin kuuluu toki reilusti kemiaa joka on hieman hankalammin selitettävissä, mutta tärkeimpänä tulee muistaa että lagerit vaativat perinteisesti pidemmän kypsymisajan kuin alet.

Kannattaa toki myös huomioida miten mielenkiintoinen yhdistelma solubiologiaa, käsityötä ja yleistä ihmissivistystä on tarvittu oluen panemisenprosessiin. Erilaiset hiivakannat ovat kehittyneet aikojen saatossa panimomestareiden toimesta paljon pidemmälle kuin vain alejen tai lagerien välillä on valittavissa. Jos siis haluat valmistaa esimerkiksi saisonia, ei se käy vain ostamalla Amazonista ”ale hiivaa”.

Yksi suurimmista väärinkäsityksistä on oluen määrittäminen jompaan kumpaan kategoriaan värin perusteella. Vaalea ale saattaa olla yhtä vaalea kuin tsekkiläinen pilsnerikin (joka siis on lager) ja tumma scwarzbier lager voi olla yhtä musta ja läpinäkymätön kuin stout’kin (joka on ale). Oluen väri kun johtuu käytetyistä maltaista (ja mahdollisista muista aromaattisista aineista) eikä hiivasta.

Myöskään alkoholin määrä ei ole asia josta voit tunnistaa lagerin tai alen. 9,5% doppelbock lageri on kaikkea muuta kuin kevyt vaikka usein lagereita pidetään nimenomaan vähemmän alkoholia sisältävinä.

Makuerot sentään ovat yleensä huomattavissa. Ale-hiivan muodostamat esterit ja fenolit antavat oluelle enemmän maltaisiin ja humalaan liittymättömiä makuja. Kuten esimerkiksi mausteisten ja hedelmäisten belgialaisten alejen neilikkaiset ja pippuriset vivahteet tai saksalaisen vehnäoluen banaaniin ja purukumiin viittaavat sävyt. Ne ovat selviä eroja lagerhiivoilla valmistettujen oluiden puhtaisiin, kirkkaisiin ja pyöreisiin makuihin verrattuna.

Mutta toki sääntöihin on myös poikkeuksia. Kölch ja altbier käyttävät ale-hiivaa lager-hiivan lämpötiloissa. Californian yleislageri jota usein kutsutaan myös ”steam beer” -nimella Anchor Brewing Companyn oluen mukaan on Yhdysvalloissa syntynyt uuden tyylinen olut jossa taas lager-hiivaa käytetään ale-hiivojen lämpötiloissa. Molemmat tekniikat toimivat hienosti jos tiedät mitä teet.

Tyypillisimpiä lagereita lienevät perinteiset saksalaiset oluet kuten pilsner, schwarzbier, bock ja doppelbock. Kun taas alet yhdistetään usein Englantiin ja Belgiaan, esimerkiksi IPA:t, stoutit, pale alet, brown alet, saisonit, duppelit ja tripelit ovat malliesimerkkejä. Mutta kannattaa muistaa että tänä päivänä saison voi tulla Belgian sijaan yhtä hyvin Arizonasta, joten oluen tyyli ei välttämättä kerro valmistuspaikasta mitään.

Eri oluiden erottamisen tärkein syy onkin yksinomaan itselle parhaiten sopivien oluiden löytäminen. Ei asiasta kannata sen suurempaa stressiä ottaa.

Lue alkuperäinen artikkeli.