Salasana lähetetään sähköpostitse.

Hyönteiset ja niiden syönti kuulostavat länsimaalaisen korvaan, jopa kuvottavalta asialta ja sillä on raamatullisine viittauksineen tabun asema. Kyseinen ilmiö kuitenkin nostaa päätään maailmassa, jossa lihantuotanto tuottaa suuren osan maapallon kasvihuonepäästöistä ja eettiset kysymykset ovat jatkuvasti esillä.

Hyönteisten syönti eli entomofagia, ei varsinaisesti ole uusi ilmiö koko maailman mittakaavassa. Melkein kaksi miljardia ihmistä ympäri maailmaa syövät hyönteisiä säännöllisesti ja ovat tehneet niin vuosisatoja. Suosituimpia lajikkeita ovat kovakuoriaiset, toukat, ampiaiset ja muurahaiset.

Entomofagian puolestapuhujat painottavat hyönteisten syönnin hyviä puolia: ne sisältävät valtavat määrät proteiinia ja yleisesti säästävät ympäristöä verrattuna perinteisiin proteiininlähteisiin. Hyönteiset muuttavat ravinnon proteiiniksi tehokkaammin kuin esimerkiksi kana, nauta ja porsas, eivätkä tuota juurikaan kasvihuonekaasuja ja vaativat vähemmän maata ja vettä.

Jo lapsena opittu asennoituminen hyönteisiin kuitenkin vaikuttaa suuresti siihen, voiko hyönteisistä tulla suosittu elintarvike länsimaalaisessa kulttuurissa. Markkinoilta löytyy tuotteita, joissa on lisänä käytetty hyönteisiä. Esimerkkejä ovat muun muassa heinäsirkoista valmistetut jauhot ja heinäsirkkoja sisältävät tortillasipsit. Mutta voisivatko hyönteiset sellaisenaan olla aterian pääraaka-aine? Voisivatko hyönteiset, hummerin tavalla, saavuttaa luksusraaka-aineen statuksen? Modernin kulutuksen maailmassa, kysymys muuttuu ajankohtaiseksi hyvinkin pian, ellei sitä jo ole.

Lue alkuperäinen artikkeli täältä